Nostetaan yhdessä pyöräilyn arvostusta
11. toukokuuta 2022
 

Vaikka pyöräily on kasvanut harrastemuotona melkoisesti, vielä toistaiseksi se ei ole näkynyt arkipyöräilyssä, jonka määrä laski korona-aikana yli 14 prosenttia (Lähde: Pyöräliitto). Pyöräilen itse päivittäin useita kilometrejä ja pidän sitä itsestäänselvänä liikkumismuotona. Pyöräliiton tutkimustuloksen luettuani pysähdyin kuitenkin miettimään pyöräilyn historiaa, nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Se mikä oli itsestäänselvyys vielä hetki sitten, olikin vain nostalginen heijastus. Aloin tehdä havaintoja liikenteessä ja arkipyöräilyn trendi näyttääkin hiipuneen jonkin verran.  Autojen määrä liikenteessä sitä vastoin on lisääntynyt rajusti.

​

Vuonna 1956 henkilöautojen määrä Suomessa ylitti ensimmäisen kerran sadantuhannen kappalemäärän. Nykyään henkilöautoja on liikenteessä yli 3,6 miljoonaa. Se kertoo jotain nykyisestä suhteestamme autoiluun. Polkupyöristä ei löydy samanlaista tilastoa, sillä niitä ei rekisteröidä kuten autoja. Harraste- ja sähköpyörien määrä on ollut rajussa nousussa ja hyvä niin. Kaikki pyöräily on erittäin kannatettavaa, mutta sekä CO2-päästöjen että kansanterveyden näkökulmasta tarkasteltuna volyymi ratkaisee ja konkreettisia muutoksia ei vielä pelkällä harrastepyöräilyllä saavuteta.

​

Pyöräilyssä on monta positiivista ulottuvuutta: se on autoiluun verrattuna lähes saasteeton liikkumismuoto: Pyörän CO2-päästöt ovat 21grammaa/kilometri, kun taas auton on noin 271 grammaa/kilometri (Lähde: Euroopan pyöräilyjärjestö ECF). Pyöräily on myös hyvää arkiliikuntaa, sillä se nostaa sopivasti sykettä, jolloin pyöräilijän aerobinen peruskunto paranee. Ja tämä ei ole sanahelinää vaan testattua tietoa. Vertailin muutama vuosi sitten arkipyöräilyn ja autoilun aikaansaamaa sykekuormaa. Pyörällä syke nousi normaalissa arkipyöräilyssä 105-115 minuuttilyönnin välimaastoon. Lyhyet ylämäet nostivat sykkeen hetkellisesti jopa 125 lyöntiin minuutissa. Auton rattiin kivutessani sykkeet pysyttelivät koko testimatkan (noin 4 km) 75-80 minuuttilyönnin haarukassa. Pyörällä työosuus siis piti koko ajan sykkeet lähes 30 lyöntiä korkeammalla. Tästä voi päätellä, kumpi liikkumismuoto kannattaa valita jos haluaa pitää yllä peruskuntoa. 

​

Sekä päästöjen että kunnon kannalta pyörä on ehdoton kulkupeli alle viiden kilometrin matkoilla. Porilaisilla onkin oivallinen tilaisuus nostaa kaupunki Suomen parhaaksi pyöräilykaupungiksi, sillä Pori tarjoaa yli 340 kilometriä pitkän kävely- ja pyörätieverkoston, joita pitkin pääsee kaupungin kaikkiin lähiöihin. Lyhyet välimatkat ja suhteellisen tiivis kaupunkikeskusta tarjoavat oivat puitteet siirtyä ainakin osittain kevyen liikenteen väylille. 

​

Pyöräilyn turvallisuuden näkökulmasta Porissa on vielä haasteita, mutta niitä yritetään selättää yksi kerrallaan. Suurin ongelma Porissa on kuitenkin pyöräilyn arvostuksen puute. Vahvasti autokulttuuriin perustuva liikenne syrjäyttää päätöksenteossa vielä liian usein muut liikennemuodot. Onneksi positiivisia viitteitä muutoksesta on jo ilmassa. Ja tiedoksi, että pyöräilykulttuurin kehittäminen ei ole pois keneltäkään, päinvastoin, kehittämisen päämääränä on kaikille sujuvampi liikenne.

Paras tilanne saavutetaan, kun me kaikki arvostamme toisiamme liikenteessä ja otamme vastuun sen sujuvuudesta. Moikataan siis toisillemme, kun tullaan vastaan - ja toivottavasti yhä useammin pyörällä.

Takaisin valikkoon >>

​