Rusinat pullasta

20. syyskuuta 2022
 

Maanantai 19.9. 2022 oli ehkä koko valtuustokauteni säälittävin päivä. Eilen päätettiin Pori-Helsinki lentojen jatkosta. Porilaiset virkamiehet olivat tehneet kevään ja kesän aikana rutkasti (näin oletan) töitä laajentaakseen rahoituspohjaa tuleville reittilennoille. Eilen vs. kaupunginjohtaja Lauri Kilkku esitteli työn tulokset. Eurajokea (50 000€) ja Säkylää (2 000€) lukuunottamatta mikään Satakunnan kunnista ei lähtenyt rahoittamaan Pori-Helsinki lentoyhteyttä. Vain päivää myöhemmin YLEn alueuutiset osasi kertoa, että Eurajoki ei ole luvannut mitään, ja että porilaiset puhuvat palturia.

​

Elinkeinoelämä, jonka tarpeisiin lentoyhteyttä niin kiivaasti tarvitaan, lähti mukaan huikealla 50 000 euron summalla. Lentoyhteyden tärkeyttä on elinkeinoelämän suunnalta ylidramatisoitu jo vuosien ajan. Monta tärkeää miljoonakauppaa menetetään, jos lentoyhteys loppuu, ja ainakin yhtä monta yksikköä muuttaa pois maakunnasta jos lennot loppuvat. Tämä on tietysti silkkaa potaskaa, sillä tuotantolaitoksen tai konttorin siirto ei ole yhdestä lentoreitistä kiinni. Nämä kaikki argumentit aliarvioivat niin porilaisia kuin heitä edustavia valtuutettujakin. 

​

Mutta kaikkein säälittävin asia oli todeta, kuinka olematonta on Satakunnan kuntien yhteishenki maakunnassa, joka tuotti vuoden 2020 tammi-kesäkuussa 7,2% Suomen ulkomaankaupasta (Lähde: Satakuntaliitto). Vihreiden Timo Aro piti ansiokkaan puheen rahoituspohjan laajentamisesta ja siitä, kuinka pienistä summista on kyse kuntien taloudessa, jos kaikki ovat mukana. Mutta jos ja kun kuntien yhteistyö ja elinkeinoelämän tyhjää kolisevat pullistelut ovat näin ala-arvoisella tasolla, miten Satakunta pystyy puhaltamaan yhteen hiileen tulevaisuuden haastavassa toimintaympäristössä. 

​

On tosin olemassa myös toinen skenaario. Ilmailuopiston ja Winnovan lentokonetekniikan koulutusohjelman lisäksi kukaan muu ei oikeasti tarvitse lentokenttää, mutta ovat valmiita nyppimään rusinat pullasta, niin kauan kuin itse ei tarvitse pätäkkää pöytään tahkoa. Kutsun sitä opportuniseksi selkärangattomuudeksi, jota Porin kaupunki joutuu sietämään, sillä Porin vaihtoehdot ovat joko rahoittaa lennot omasta budjetista tai lyödä lappu luukulle. 

​

Ja vielä lopuksi: itse en kannata lähes tyhjien koneiden lennättämistä veronmaksajien rahoilla, mutta reittilentojen loppu vaikuttaa kenttää käyttävien tahojen tulevaisuuteen, joten tilanne on paradoksaalinen.